Ideani oli hyödyntää olemassa olevaa äänimuistikirjaa ja mukauttaa se ikääntyneiden ja muistisairaiden vanhusten tarpeisiin.
Keksin tämän idean työskennellessäni kehitysvammaisten kanssa. Työpaikalla oli yksi erityinen potilas, joka käytti äänikirjaa sähköisenä päiväkirjana, joka auttoi häntä kommunikoimaan muiden kanssa. Pystyin tallentamaan tietoja hänen päivästään tietokoneelle ja tarkastelemaan mitä hän teki, mitä hän söi ja kuinka hänen kuntoutus- tai harjoittelupäivänsä sujui. Sitten päiväkirja jaettiin hänen perheelleen, jotta he voisivat seurata potilaan kuntoutuskehitystä.
Ajattelin, että jos tämä laite voitaisiin mukauttaa vanhusten ja dementiapotilaiden tarpeisiin, se voisi auttaa heitä paljon. Hoitajat ja potilaan läheiset voisivat käyttää sitä muistojen herättämiseen menneisyydestä. Ajattelin, että tämä laite voisi kalibroida uudelleen kappaleita, runoja, tarinoita ja viestejä perheenjäseniltä ja ystäviltä. Se voisi muistuttaa myös muista asioista, kuten päivämääristä, kellonajoista, vuodenajoista ja paikoista.
Minua inspiroi esittämään tämän idean oman henkilökohtaisen kokemukseni vuoksi. Isoäitini rakastaa musiikkia. Hänen suosikkikappaleensa on “My Heart will Go On” Celine Dionilta, ja hän itkee aina, kun kuulee sen. Jos voimme käyttää äänen voimaa ikääntyneiden ja dementiaa sairastavien ihmisten rauhoittamiseen, tämä voi todella auttaa kaikessa ahdistuksessa, jota he saattavat kokea.
Minulla on aiemmin ollut useita ideoita vanhusten ja dementian hoidosta, ja olen jopa ajatellut hakea Suomen Queen Silvia Nursing Award-stipendiä muutama vuosi sitten. En ajatellut, että ideoni olivat tarpeeksi hyviä pääsemään läpi. Mutta tänä vuonna ajattelin todella: “Miksi ei?” Voisin ainakin yrittää nähdä, mitä tapahtuu.
Olin niin iloinen ja yllättynyt saadessani tietää, että olin voittaja.
Comentários